Lauantaina tosiaan lahtee lento ja nyt on jo keskiviikko.
Olen ollu taalla kolmekuukautta, mutta nahnyt vain pienen osan Kanadaa pinta-alaltaan maailman toiseksi suurinta valtiota. Eli juttuni ovat olleet vain yksi nakokulma Kanadaan ja omia kokemuksiani. Niinkuin Suomessakin on loppujen lopuksi hyvin erilaisia elinymparistoja, niin viela enemman taalla.
Lopettelen piakkoin blogini kunnes paasen Suomeen ja saan taman kopioitua johonkin kansioon muistoksi. Olen tykannyt ihan kirjoittaa tata ja aikaakin se on vienyt, mika on ollut se rajoittava tekija. Nettia tuli varsinkin alkuaikoina taalla kaytettya paljon ja oli varsin vaikea esim. facebookin kanssa vasata tata, jos oli monta keskustelua paalla samaan aikaan.
Kuvista mainiten, niita minulta loytyy paljon enemman kuin tassa blogissa on ollu ja parempiakin. Tervetuloa katsomaan kampalleni joskus niita, kunhan olen saanut niista jonkilaisen jarjestyksen ja slideshowt valmiiks. On varsin arsyttavaa nayttaa nimittain kuvia, joita on monta samasta tilanteesta ja suurin osa surkeita. Melkoinen maara tuli kuvattua. Tama oli silta osin antoisaa. Laajenti repertuaaria ja nakemystakin. Tosin tykkaan enemman Suomen luonnosta kuvauskohteena kuin takalaisesta preeriasta, joka on pidemman paalle varsin samanlainen aina. Pienta kumpua ja isompaaki loytyy, mutta puita erittain vahan, joita ei olisi istutettu(taa seutu missa ma elan). Eli taivas on erittain suuri. Samaa voi varmaan kokea Lapissa Suomessa tai viela enemman, vaikka Kilpisjarvi Halti valilla mika on kylla erittain vaikuttava reitti.
Enkku on nyt saatu aluilleen. Ja sita olisi tarkoitus pitaa ylla Suomessa. Ainakin itse toivoisin, etta meidan enkkukerho jatkuisi, voin suositella muillekin tallaisten kerhojen perustamista. Alku on vaikea ja vahan noloki, mutta sitten se muuttuu harrastukseksi niinkuin muutkin. Tosin Katriina meian kerhon vetaja on nytten Afrikassa, et taidetaan tan jalkeen opiia vaan uusia virheita. Ma en pistas pahaks vaikka tulis treenattua useamminku kerran viikossa, mutta aika vaan aina juoksee alta. Tosin nyt kaynnistyy englannin kielen kurssit munki osalta koulussa ja kun katsoin opetussuunnitelmaa niin taitaa olla mahdollista sittenkin suorittaa toi koulu maaraajassa. Yliopistossa odottaa uudet linjavaihtoehdot ja uudistukset, mitka ainakin nain uutta keskeneraista opinto-opasta vilkaistaessa nayttivat mukavilta.
Mutta nahaan Suomessa. Kotiin on mukava palata uutta kokeneena. Miten perus elama maistuukaan Suomessa. Ainakin nyt on jo vesikielella oottamassa.
Wednesday, August 26, 2009
Wednesday, August 19, 2009
Kuvia lisatty muutamaan vanhempaan juttuun
Milloin Kuopioon
Kuopioon saavun 2.9. Oon pari paivaa. Sitten varmaan pyorahdan takaisin Vantaalla. Siel jonkin aikaa ja sitten taas takaisin Kuopioon. Koulun alusta ei ole tietoa. Paaaineeni kursseja ei ole viela paassyt valitsemaan.
Palaan 29.8 Suomeen
Eli tassa on enaa ku sellaset 10 pv. odotettavaa. On kyl ihan lahto fiiliksissa ja tuntuu, et vois lahtee heti. On viel vahan aikaa taal niin tuntuu viel paremmalta palata.
Se on taas uusi jakso Kuopiossa edessa. Niin moni asia on taas muuttunu. Jos kolmas talvi Kuopiossa on yhta mukava, kuin kaksi edellista, niin ei kai sita voi muutaku hymyilla.
Voin sanoa, et kolme kuukautta taalla on tuntunu aika pitkalta ajalta. Hyvia kokemuksia ja oppia elamaan. Ei kai sita joiltain osin ihan samalaisena palaa Suomeen kuin lahtiessa. Joissain asioissa ehka kasvaa vahan. Englantia oon nollatasoon verrattuna oppinu paljon. En oo todellakaan mikaan hyva englannis palatessani taalta. Sanavasto ei kartu niin hirveesti arkipuheessa. Sita on turha odottaa, et taalta tulis kielen oppinu mies, mutta alkuun on paassy. On hienoa hankkia sellaisia taitoja joihin ei oikeasti edes osannut kunnolla uskoa. Taala on huomannu kans sen, et kielen oppiminen sille tasolle, et ymmartaa vitsit ja muut on ehk aika pitka prosessi. Tulee tietysti muistaa, et taa on vaan kolme kuukautta. Vaihtoon lahteminen jossain vaiheessa vois jelpata aika paljon viela eteenpain.
Se on taas uusi jakso Kuopiossa edessa. Niin moni asia on taas muuttunu. Jos kolmas talvi Kuopiossa on yhta mukava, kuin kaksi edellista, niin ei kai sita voi muutaku hymyilla.
Voin sanoa, et kolme kuukautta taalla on tuntunu aika pitkalta ajalta. Hyvia kokemuksia ja oppia elamaan. Ei kai sita joiltain osin ihan samalaisena palaa Suomeen kuin lahtiessa. Joissain asioissa ehka kasvaa vahan. Englantia oon nollatasoon verrattuna oppinu paljon. En oo todellakaan mikaan hyva englannis palatessani taalta. Sanavasto ei kartu niin hirveesti arkipuheessa. Sita on turha odottaa, et taalta tulis kielen oppinu mies, mutta alkuun on paassy. On hienoa hankkia sellaisia taitoja joihin ei oikeasti edes osannut kunnolla uskoa. Taala on huomannu kans sen, et kielen oppiminen sille tasolle, et ymmartaa vitsit ja muut on ehk aika pitka prosessi. Tulee tietysti muistaa, et taa on vaan kolme kuukautta. Vaihtoon lahteminen jossain vaiheessa vois jelpata aika paljon viela eteenpain.
Tuesday, August 18, 2009
Palasin takaisin Lustigeille
Pojat on vahan juonu limsaa(Derekin kampalta). Pohjoisamerikkalaiset osaa tan pinojen pystyttelyn. Naa varmaan lahtee palautukseen, mutta moni asia jaa muistoksi jalkipolville. Se on monessa asiassa ihan kaunistakin. Jos joku haluais tosi vanhoja autoja tai radioita niita on Pohjois-Amerikka pullollaan.
Taa oli niin legendaarista, ku sain tan aidan kiinni ensimmaisen kerran. Derek suhtautui huumorilla, niinkuin muutenkin, vaikkei oikein sujunu.
Viimeinen viikko Derekin maatilalla jelppaamassa meni piikkilanka-aitaa tehdessa. Kovaa hommaa sekin, ku sita tehaan melkein kilometri. Hieno kokemus oli siina sivussa ajaa makisella pellolla lava-autoa. Se oli V8 ja valilla tuli vahan luisussakin. Hyvin se lahti, ku paino kaasua. Pelto tai sellainen ruohikko oli valilla aika kivinen ja siel oli kuoppia. Valilla auto saattoi pompata aika mukavasti, niin et paa kavi melkein katossa.
Tassa se loistava lava-auto 30 vuoden takaa. Yhen kerran jai kiinniki ku sattui oleen kaks kuoppaa renkaitten alla just, ku ajattelin pysahtyy. Toisena paivana tuli kiire lahtee pellolta pois, ettei taa auto ois jaany sinne.
Yhtena paivana kavi onnettomuus, kun traktorin perassa oleva paalutus kone kaatui. Liian jyrkka sivuttais maki. Olin hetkee aikaisemmin juuri siina kohdassa pitamassa paalua, mihin se kaatui. Onneksi huomasin, ku se rupes kaatumaan ja kerkesin hyvin vaistaa. Paalutus koneen rauta-aisa vaantyi ja kesti hetken aika ku se saatiin taas jalkeille tunkin ja vasaran avulla. Lauantaina oltiin sitten Derekin kans vaeltamassa ja sain kuvattua muutamaan otteeseen kauriita. Kuvasin myos isoa laaksoa, jonka kautta vaelsimme. Pilvet olivat hienot ja kun taal on puut harvassa, niin maailma todella nayttaa suuremmalta. Tulee sellaisia meri kokemuksia. Toisaalta se on hienoa, mut en koe olevani niissa maisemissa kotona, niin kuin Suomen maisemissa.
Kuvassa Derek. Alapuolella vattuja, joita ei nay kuvassa. Hyvia. Myos Saskatoonberryja (berry=marja aitille tiedoks. Kasvaa vain Saskatchewanissa luonnonvaraisena pensaissa, mustikkaa isompi musta marja, joka on eri makuinen kuin mustikka, paljon makeampi iskalle tiedoks :)
Paasin kuvaamaan myos, kun pieni musta kissa soi iltapalaksi hiiren. Saunottiin kans aika useasti ulkosaunoissa, joihin keskimaarin mahtu 9 henkee. Saunoihin loytaminen niin pilkkopimeassa "kuin vain voi olla oli melkosta". Ei vaan nahny. Vain ihan jotain epamaaraista. Ei nahny oikein oliko puu edessa vai ei. Kadet haparoivat eteenpain ja askel kulki hitaasti. Kokoajan odotti tormaavansa puuhun. Siina ois ollu infrapunakameralle kuvattavaa. Yhteen saunaan ei oltu viela tuotu lamppua, niin ma etsin epatoivoisesti ovea seinan vaarasta kohdasta, kun olin ollut nakevani, et siina se on. Vieressa oleva kanadalainen saattoi vahan nauraa.
Sunday, August 9, 2009
toinenki viikko maatilalla jelppaamassa
Tassa on Harley Doriksen veli. Lepposa aija ja oisko sellanen 140 lehmaa karjassa.
Kovaa tyota tuoko nostetaan vanhatalo ratapollitolppien varaan. Siinahan se viikko melkein vierahti. Uus kokemus mulle tollanen raksa homma. Mukavaa on ollu, mut kunto meinas kylla loppuu kesken. Sai siina muutaman kerran nostaa ja laskea sita taloa jackilla eli tunkilla. Tosin sita ennen piti saada ne ratapollit sinne maan alle. Muutama mittausvirhe tuotti lisatoita. Mut oon tykanny kokemuksesta. Sateisina paivina jattilaisen kumisaappaat paalla Paavo nostaa viimeisilla voimilla ratapolleja hymy naamalla. Mukava teha joskus kunnolla hommia. Varsinkin, jos ei tarvis herata 6.30 ja osais nukkua paremmin kylmassa alakerrassa.
What a hause! Mika talo! Kylla on hyva ihastella kattensa toita. Melkonen maara tuli vanhaa seinaa, kattoa ja lattiaa pois.
Taitaa olla Fordin Henryn ensimmaisia prototyyppeja traktorista. Tais olla vuodelta 1948.
Nii siita leirista. Matka leirille oli sellainen, et ensinnakin, ku paasin kyytini luo auton pakkaamisessa meni aika paljon aikaa. Siina yks hauska kaveri ampui auton ikkunan rikki, niin piti seki siivota ja viritella ressua V8 lava-auton paalle, ku oli sadetta luvannu. Oltiin siis myohassa. Pojat luotti navigaattoriin ja helpon ja suoran highway:n sijasta se valitsi vaikean ja pitkan reitin. Yolla puolen tunnin sisaan tuli nelja lehmaa tiella vastaan, joita juoksutettiin tootti pohjassa vahan matkaa tieta pitkin ja tuli viela kaks peuraa. Toisen kohalla piti vahan jarruttaaki. Ei tainnu olla yhtaan suunnistajaa autossa oli sellasta. Leiri ei ollu ihan samassa paikassa, ku ennen joten nukuttiin autossa, ku ei loydetty yolla enaa paikkaa.
Sitten yks paiva kaytiin syomassa leirilta kylalla Martinin kans (niiden kyydis). Se sano, et ei oo oikein koskaan tykanny ajaa sita lava-autoo. Eika ihme ku siina oli kumi puhki. Sitten ne pultit oli niin lujassa kiinni, ettei niita saanu kukaan pois normaali valineilla joten auto hinattiin lavalle ja sen oli tarkoitus menna korjaamolle. Ilmeisesti sita ei kuitenkaan sitten tarvittu. Muuten leiri oli sateinen ainakin yks paiva. Paasin pelaa lentopalloa ja fudista ja oli mukavaa.
Viimeisessa pelissa kentalle mahtu kaikki halukkaat, joten poikien puolella iskettiin jo kahdessa kerroksessa.
Leirilta voi mainita, et se tosiaan on ihan eri leiri kulttuuri taalla. Sahkogrillit mukaan ja sitten leirinta alueelle missa on suihkut ja vaatteidenpesu mahdolisuus. Rikkaiden asuntoautojen seinat voi levittaa viela siivekkeiksi, kun leiriytyy. Leirielama on kai kuitenkin aika suosittua, mutta erilaista. Sanotaanko, et tan leirin maisemat ei ollu kuvauksellisia. Tiheaa metsaa vain. Yolla tosin kavi karhu leirissa, et siinahan sita ois ollu...
Monday, August 3, 2009
Maatilalla jelppaamassa
Niin tanne ei tuu nyt viikkoon uutta tekstia, kun olen maatilalla auttamassa yhta poikaa. Viikolopun leiri oli tapahtumarikas ja kerron siita viela myohemmin lisaa.
Friday, July 31, 2009
Wednesday, July 29, 2009
Autokkaa
On ollu blogissa nyt hiljasta mun osalta, ku ei oo ollu paljon mahdollisuuksia kirjoitella. Netti on reistaillu ja ma oon ollu Outlookin kylalla ja siel ei oo nettia mun kaytos. Taal on ollu kunnon epaonnen aalto. Lustigeiden autot on huonossa kunnossa. Oon Karl:n kans kulkenu mm. autolla, joka kulkee vain ykkos vaihteella, jarrut hankaa ja vilkku ei toimi, mista rapsahti ilmeisesti 280 dollarin lasku Karl:lle :( Pitka on matka, kun auto kulkee hitaammin kuin mopo.
Nyt ois tiedossa vkl:na nuorten leiri, mika sijaitsee 500km pohjoiseen, missa on metsaa ja jarvia. Kamera on lahdossa mukaan. Pitas taas vaan saada kyyti. Jaany vahan viime tippaan. Kyl harmittaa jos en paase, ku melkoinen maara evasta ostettu, leirilla on yleensa hauskaa ja paasee pelaa peleja. Taal ei nimittain harrasteta laheskaan niin paljon urheilua, kuin mita ma oon tottunu melkein joka paiva Kupios harrastaa. Puitten pilkkomiseen se on jaany.
Kuukaus jaljella reissua. Kyllahan toi aika kuluu. Tuntuu, ettei enaa samaan tahtiin oo kieli kehittyny ja jotku typerat virheet on jaany paalle. Alkuhan on nopeaa, koska se on aikaisemmin opitun aktivoimista. Nyt pitaa oppia uutta ja sanavaraston koyhyys koskettaa. No mun tavotteet on harvoin alakanttiin. Eipa tuu mieleen milloin oisin ylittany ne.
Kuopio odottaa. Se voi tuntua erittain hienolta, jopa jokainen pyoran polkaisu. Oon niin paljon tykanny asuu Kuopios. Alku syksy on muutenkin niin hienoa. Oon aina tykanny siita. Yleensa on uudet haasteet ja syksyn ilma on raikas. En tieda, mutta alku syksy on aina ollut minulle, ehka jopa enemman kuin kevat. Se johtuu osittain siita, etta olen opiskelija ja uudet haasteet odottavat aina syksyisin. Sitten tana syksyna naen mielestani pitkan tauon jalkeen ystaviani. Paasen puhumaan suomea. On se vaan niin rikas, ku voi heittaa huumoria ja kaikkee. Emma tiia tosin ymmartaako monet mun huumoria muutenkaan edes suomeks :) No nyt ei ois ehka aika viel fiilistella Kuopioon tulolla, mut vahan yli nelja viikkoo menee nopeesti. Se juoksee.
Nyt ois tiedossa vkl:na nuorten leiri, mika sijaitsee 500km pohjoiseen, missa on metsaa ja jarvia. Kamera on lahdossa mukaan. Pitas taas vaan saada kyyti. Jaany vahan viime tippaan. Kyl harmittaa jos en paase, ku melkoinen maara evasta ostettu, leirilla on yleensa hauskaa ja paasee pelaa peleja. Taal ei nimittain harrasteta laheskaan niin paljon urheilua, kuin mita ma oon tottunu melkein joka paiva Kupios harrastaa. Puitten pilkkomiseen se on jaany.
Kuukaus jaljella reissua. Kyllahan toi aika kuluu. Tuntuu, ettei enaa samaan tahtiin oo kieli kehittyny ja jotku typerat virheet on jaany paalle. Alkuhan on nopeaa, koska se on aikaisemmin opitun aktivoimista. Nyt pitaa oppia uutta ja sanavaraston koyhyys koskettaa. No mun tavotteet on harvoin alakanttiin. Eipa tuu mieleen milloin oisin ylittany ne.
Kuopio odottaa. Se voi tuntua erittain hienolta, jopa jokainen pyoran polkaisu. Oon niin paljon tykanny asuu Kuopios. Alku syksy on muutenkin niin hienoa. Oon aina tykanny siita. Yleensa on uudet haasteet ja syksyn ilma on raikas. En tieda, mutta alku syksy on aina ollut minulle, ehka jopa enemman kuin kevat. Se johtuu osittain siita, etta olen opiskelija ja uudet haasteet odottavat aina syksyisin. Sitten tana syksyna naen mielestani pitkan tauon jalkeen ystaviani. Paasen puhumaan suomea. On se vaan niin rikas, ku voi heittaa huumoria ja kaikkee. Emma tiia tosin ymmartaako monet mun huumoria muutenkaan edes suomeks :) No nyt ei ois ehka aika viel fiilistella Kuopioon tulolla, mut vahan yli nelja viikkoo menee nopeesti. Se juoksee.
Tuesday, July 21, 2009
Pihatalkoot ja muuta arkea
Viime vkl:na oli mukava, ku pidettiin pihatalkoot taal Lustigeilla. Melkein kaikki Lustigin pojat oli mukana. Mun hommana oli leikata trimmerilla ruohoa ja kyl ma muutaki tein. Oli kuuma ja ilman paitaa tehtiin hommia. Selkahan siina hommassa palo. Viel ei oo ainakaan joutunu ihorullia kaarimaan, et kai ma selvisin aika pienilla inhimillisilla karsimyksilla.
Karl lahti hakee jaateloo ja kokista kaupasta ja tas on kuva milla varustuksella Karl sinne meni. Matkan varrella kuulemma haisi, niin piti kayttaa hengitysmaskia.
Henri nukahti taysin taoulla. Taisi tehda raskainta hommaa, ku leikkas tylsalla viikatteella heinaa. Tassa Henri heraa, kun pojat huutelee sille.
Lustigin Stanley
Oltiin tossa eilen Saskatoonin kaupungissa ostoksilla. Ostin vahan vaatteita ja tuliaisia. Kaupunki on siina mielessa erikoinen verrattuna, vaikka Suomen kaupunkeihin, etta se rakennettu ihan selkeesti vain autoilijoita varten. Valimatkat kaupoista toisiin on pitkat, koska ne on rakennettu yhteen kerrokseen. Jossakin saattaa joskus naha pyorailijan, mutta on ne harvassa ja kylla jalankulkijoitakin nakee.
Yksi haisunaadan poikanen ammuttu haulikolla. Kuvattu preerian kukkia ja saunan savua, jota kuuset siiviloivat auringon valossa kuin sumua.
Karl lahti hakee jaateloo ja kokista kaupasta ja tas on kuva milla varustuksella Karl sinne meni. Matkan varrella kuulemma haisi, niin piti kayttaa hengitysmaskia.
Henri nukahti taysin taoulla. Taisi tehda raskainta hommaa, ku leikkas tylsalla viikatteella heinaa. Tassa Henri heraa, kun pojat huutelee sille.
Lustigin Stanley
Oltiin tossa eilen Saskatoonin kaupungissa ostoksilla. Ostin vahan vaatteita ja tuliaisia. Kaupunki on siina mielessa erikoinen verrattuna, vaikka Suomen kaupunkeihin, etta se rakennettu ihan selkeesti vain autoilijoita varten. Valimatkat kaupoista toisiin on pitkat, koska ne on rakennettu yhteen kerrokseen. Jossakin saattaa joskus naha pyorailijan, mutta on ne harvassa ja kylla jalankulkijoitakin nakee.
Yksi haisunaadan poikanen ammuttu haulikolla. Kuvattu preerian kukkia ja saunan savua, jota kuuset siiviloivat auringon valossa kuin sumua.
Thursday, July 16, 2009
Puolivali takana
Jep valilla tekee mieli Suomeen, mutta turhapa sita on kaipailla takaisin. Se ei paranna tilannetta. Turha luulla, et taal asiat huonosti ois, mutta on se niin helppoo elama Suomessa. Ymmartaa niin paljon enemman. Se on sita turvallisuutta. Joskus taalla erehtyy puhuu suomea, ku piti sanoo englanniks, ku ihmiset saattaa vaikuttaa sillein tutuilta, et jostain alitajunnasta se suomi tulee automaatilla.
Saat taalla ei oo ollukaan tosi kuumia niinkuin heinakuussa pitas olla. Vetta tuli tossa viime viikonloppuna kuin saavista kaatamalla. Piti jaada Outlookin kylalle, kun ei ois ollu jarkee lahtee ajaa. Soratiet muuttuu mutasiks ja sitten tullaan kokoajan sivuluisussa, jota ei voi hallita, koska pohja on erilainen kokoajan. Yks poika oliki tehny pienen reissun ojan kautta pellolle ja sielta takaisin tielle.
Saat taalla ei oo ollukaan tosi kuumia niinkuin heinakuussa pitas olla. Vetta tuli tossa viime viikonloppuna kuin saavista kaatamalla. Piti jaada Outlookin kylalle, kun ei ois ollu jarkee lahtee ajaa. Soratiet muuttuu mutasiks ja sitten tullaan kokoajan sivuluisussa, jota ei voi hallita, koska pohja on erilainen kokoajan. Yks poika oliki tehny pienen reissun ojan kautta pellolle ja sielta takaisin tielle.
Wednesday, July 8, 2009
Reissu
Kavimme reissun Summer Servicessa Wachingtonissa. Matkalla kilometreja tuli ehka noin 4000 km. Pysahtymisineen se tarkoitti ajallisesti pidempaa reissua jo yhteen suuntaan kuin lentokoneella matkustaessa Suomen ja Kanadan valilla. Matkat ajettiin yhtasoittoa Outlookista Vancouveriin, yon jalkeen Longviewiin ja sitten kun lahdimme takaisin taas Outlookkiin. Ihmeen hyvin kestin matkustamisen.
Lahto sekamelska
Matkalle lahdimme 30.6 tiistaina. Lahto oli melkoinen sekamelska. Meidan piti lahtea jo illalla 7-8 valilla lopulta lahdimme puol ykstoista. Eras poika ei ottanut passia mukaan lahtopaikkaan ja sita piti sitten lahtea tuomaan hanen kotoa. Taalla ei nimittain ennen tarvinnut passia USA:n puolelle, jos oli kanadalainen. Meita lahti kaks autollista toinen poikia ja toinen tyttoja yhteensa 15 henkea. Autot olivat siis ihan taynna tavaraa ja kun tarvitsimme kumpaankin autoon kattopoksin ja toisen lainattavan poksin avaimet olivat eraan perheen aidin taskussa tunnin ajomatkan paassa ja sillei, niin oli siina selvittamista, ku piti miettia, et pitasko viela vuokrata isompi auto, et mahtuu kamat kyytiin.
Auto
Automme oli sellainen hyvin varustettu Fordin ehka joku oisko katumaasturi vuosimallia 2009. Siina oli nahkapenkit, peruutuskamera, jota piti tietysti testata vahan isommilla nopeuksilla, paljon automatiikkaa ja videot, joita ei kaytetty. Matka seura oli mukavan lepposa tosin monista vitseista ei ymmartanyt mitaan, mita nyt pojat valilla aina vitsaili mulle. Hauskaa oli myos kun tytoilta loppu heti alkumatkasta bensa. Siina sitten odotettiin 45 minuuttia, et yks auto toi lisaa bensaa.
Boyd matkustaa auton lattialla maaten
Janiakin vasyttaa. Tais nukkua suurimman osan matkasta
Kalliovuorten lapi
Kalliovuoret oli hienot varsinkin alkumatkasta, kun ne alkoivat. Menimme siis ensimmaisen taipaleen Kanadan puolella, jossa Kalliovuoret ovat korkeampia. Rapsin kuvia auton ikkunan takaa melkoisen maaran. Niin mitenka lie lasin takaa onnistuneet yli sadan kilometrin vauhdista.
sinne
takaisin
Vancouver
Saavuimme yon jalkeen illalla Vancouveriin, jossa oli Kanada paiva, kulkue ja ilotulitus, jota seurasi 400 000 ihmista. Tosin kaupungissakin asui 3 milj. ihmista. Olihan se pienempiin kaupunkeihin nahen melkoisen suuri yli 60 kerroksisineen peililasi kerrostaloineen. Siela oli oma kiinalaiskortteli ja voi sanoa, etta niita kiinalaisia oli kaupungissa tosi paljon. En tiia saattoi olla enemmisto ryhma. Yovyimme hotellissa yhden yon ja aamulla kiertelimme jossain satamassa.
nakyma hotellin parvekkeelta
Tassa kaikki muut seurueesta paitsi mina
ilotulituksesta
Summer Service
Sielta sitten Summer Serviceen torstai iltana. Ne kesti oikeestaan perjantai aamusta sunnutai aamuun. Oli mukava olla siela. Ne oli erillaiset kuin Suomen suviseurat vakea ehka enimmillaan yli 1500 henkea. Ne oli sellaisella isolla koululla. Ruoka oli pelkkaa pikaruokaa. Rupes jo allottaa, kun hampurilaisia oli vetanyt jo melkoisen maaran. Puheet tulkattiin suomeksi ja niita saattoi olla kolmekin perajalkeen. Hannisen Tuomas oli yksi puhujista. Sitten oli alutus ja keskustelu aiheesta musiikki, mika oli tosi hyva. Minua huvitti kun siela myytiin arpoja yhessa huoneessa, missa oli myos kirjamyynti ja Togolaisten myyjaistuotteita. Ostin sikalaisen uuden siionilaulut virsikirjan. Taalla ollaan tosi tyytyvaisia uuteen kirjaan, joka on ollut jo tekeilla jo 20 vuotta (tekijanoikeudet). Paljon samoja lauluja, mutta myos joitain joita ei loydy suomalaisesta. Vahemman lauluja siina on. Siina on mm. Tuhansin kielin oi jos voisin laulu ja varmaan paljon muita, joista en tieda. Seurojen ajan oli yli 30 asteen helteet. Illalla oli mahdollisuus pelata lentopalloa koulun kentalla. Yota taalla ollaan muiden kodeissa Summer Servicen ajan, eika siita perita hintaa.
seurasalista\voimistelusalista
Seurojen jalkeen
Kun Summer Servicet loppuivat nuoret keraantyivat yhteen paikkaan pelaamaan lentopalloa ja viettamaan aikaa. Itekki kavin yhen kerran pelaamassa ja ei oikein sujunu, ku ei oo pelannu koko kesana. Siella pelattiin nurmella. Kenttia oli kaks ja oli varauslista ja sai jonottaa pitkaan.
Takaisin
Kahentoista aikaan illalla sitten startattiin ja paahdettiin kohti Outlookkia. Tytot sai sakot matkan varrella, mitka taallapain ei ilmeisesti ole ihan halpoja. Reissun aikana kavimme sitten vaikka kuinka monessa pikaruoka paikassa. Taalla ketjuja taitaa olla pilvin pimein ja pikaruoka kulttuuri voimissaan. Eraassa pikaruokapaikassa vieraillessamme tytot saivat ravintolasta pienen lahjan. Siina oli joku teksti, jotain sellaista, etta tallaista lahjaa, et ole koskaan saanut ja niin edespain. Yks avas sitten sen ja sielta loytyi puupalikka :)
naa on kanadalaisia pannukakkuja joita oli aluks hirvea pino. Ei kyl veda vertoja Suomessa maistamiini.
Oisko se siina taa reissu kuvaus. Ihan vasymys iskee, ku muistelee.
Lahto sekamelska
Matkalle lahdimme 30.6 tiistaina. Lahto oli melkoinen sekamelska. Meidan piti lahtea jo illalla 7-8 valilla lopulta lahdimme puol ykstoista. Eras poika ei ottanut passia mukaan lahtopaikkaan ja sita piti sitten lahtea tuomaan hanen kotoa. Taalla ei nimittain ennen tarvinnut passia USA:n puolelle, jos oli kanadalainen. Meita lahti kaks autollista toinen poikia ja toinen tyttoja yhteensa 15 henkea. Autot olivat siis ihan taynna tavaraa ja kun tarvitsimme kumpaankin autoon kattopoksin ja toisen lainattavan poksin avaimet olivat eraan perheen aidin taskussa tunnin ajomatkan paassa ja sillei, niin oli siina selvittamista, ku piti miettia, et pitasko viela vuokrata isompi auto, et mahtuu kamat kyytiin.
Auto
Automme oli sellainen hyvin varustettu Fordin ehka joku oisko katumaasturi vuosimallia 2009. Siina oli nahkapenkit, peruutuskamera, jota piti tietysti testata vahan isommilla nopeuksilla, paljon automatiikkaa ja videot, joita ei kaytetty. Matka seura oli mukavan lepposa tosin monista vitseista ei ymmartanyt mitaan, mita nyt pojat valilla aina vitsaili mulle. Hauskaa oli myos kun tytoilta loppu heti alkumatkasta bensa. Siina sitten odotettiin 45 minuuttia, et yks auto toi lisaa bensaa.
Boyd matkustaa auton lattialla maaten
Janiakin vasyttaa. Tais nukkua suurimman osan matkasta
Kalliovuorten lapi
Kalliovuoret oli hienot varsinkin alkumatkasta, kun ne alkoivat. Menimme siis ensimmaisen taipaleen Kanadan puolella, jossa Kalliovuoret ovat korkeampia. Rapsin kuvia auton ikkunan takaa melkoisen maaran. Niin mitenka lie lasin takaa onnistuneet yli sadan kilometrin vauhdista.
sinne
takaisin
Vancouver
Saavuimme yon jalkeen illalla Vancouveriin, jossa oli Kanada paiva, kulkue ja ilotulitus, jota seurasi 400 000 ihmista. Tosin kaupungissakin asui 3 milj. ihmista. Olihan se pienempiin kaupunkeihin nahen melkoisen suuri yli 60 kerroksisineen peililasi kerrostaloineen. Siela oli oma kiinalaiskortteli ja voi sanoa, etta niita kiinalaisia oli kaupungissa tosi paljon. En tiia saattoi olla enemmisto ryhma. Yovyimme hotellissa yhden yon ja aamulla kiertelimme jossain satamassa.
nakyma hotellin parvekkeelta
Tassa kaikki muut seurueesta paitsi mina
ilotulituksesta
Summer Service
Sielta sitten Summer Serviceen torstai iltana. Ne kesti oikeestaan perjantai aamusta sunnutai aamuun. Oli mukava olla siela. Ne oli erillaiset kuin Suomen suviseurat vakea ehka enimmillaan yli 1500 henkea. Ne oli sellaisella isolla koululla. Ruoka oli pelkkaa pikaruokaa. Rupes jo allottaa, kun hampurilaisia oli vetanyt jo melkoisen maaran. Puheet tulkattiin suomeksi ja niita saattoi olla kolmekin perajalkeen. Hannisen Tuomas oli yksi puhujista. Sitten oli alutus ja keskustelu aiheesta musiikki, mika oli tosi hyva. Minua huvitti kun siela myytiin arpoja yhessa huoneessa, missa oli myos kirjamyynti ja Togolaisten myyjaistuotteita. Ostin sikalaisen uuden siionilaulut virsikirjan. Taalla ollaan tosi tyytyvaisia uuteen kirjaan, joka on ollut jo tekeilla jo 20 vuotta (tekijanoikeudet). Paljon samoja lauluja, mutta myos joitain joita ei loydy suomalaisesta. Vahemman lauluja siina on. Siina on mm. Tuhansin kielin oi jos voisin laulu ja varmaan paljon muita, joista en tieda. Seurojen ajan oli yli 30 asteen helteet. Illalla oli mahdollisuus pelata lentopalloa koulun kentalla. Yota taalla ollaan muiden kodeissa Summer Servicen ajan, eika siita perita hintaa.
seurasalista\voimistelusalista
Seurojen jalkeen
Kun Summer Servicet loppuivat nuoret keraantyivat yhteen paikkaan pelaamaan lentopalloa ja viettamaan aikaa. Itekki kavin yhen kerran pelaamassa ja ei oikein sujunu, ku ei oo pelannu koko kesana. Siella pelattiin nurmella. Kenttia oli kaks ja oli varauslista ja sai jonottaa pitkaan.
Takaisin
Kahentoista aikaan illalla sitten startattiin ja paahdettiin kohti Outlookkia. Tytot sai sakot matkan varrella, mitka taallapain ei ilmeisesti ole ihan halpoja. Reissun aikana kavimme sitten vaikka kuinka monessa pikaruoka paikassa. Taalla ketjuja taitaa olla pilvin pimein ja pikaruoka kulttuuri voimissaan. Eraassa pikaruokapaikassa vieraillessamme tytot saivat ravintolasta pienen lahjan. Siina oli joku teksti, jotain sellaista, etta tallaista lahjaa, et ole koskaan saanut ja niin edespain. Yks avas sitten sen ja sielta loytyi puupalikka :)
naa on kanadalaisia pannukakkuja joita oli aluks hirvea pino. Ei kyl veda vertoja Suomessa maistamiini.
Oisko se siina taa reissu kuvaus. Ihan vasymys iskee, ku muistelee.
Tuesday, June 30, 2009
Saturday, June 27, 2009
Sauna
Lustigeilla on myos sauna kuten aikaisemmin mainitsin. Saunassa ei ehka ole maailman nopeimmin lampiava kiuas. Kiuas on iso ja sinne mahtuu yli metrista halkoa. Lammittamiseen menee reilusti yli tunti aikaa. Oikeata kiukaan kuumutta kuunnellaan oikeanlaisesta soundista, kun kay lisaamassa puita ja heittaa vahan vetta kiukaalla. Puut haetaan pihapiirista, jossa on paljon puita. Kirveella hakataa kuivia oksia tai kerataan niita maasta. Jos haluaa urheilla voi vetaa 7 metrisia puita perassaan ehka joku 400 metria. Aikaa palaa kivasti ja tulee hiki 30 asteen lampotilassa. Suosittelen tata vaihtoehtoa sen takia, etta voi tutustua siihen millaista elama oli ilman hevosia. Helpommalla paasee, jos hakee puut lava-autolla. Sitten puut pitaa pilkkoa, mika on kans melko tyolasta, kun jotkut puut ovat kovia ja moottorisaha on rikki. No ku kaikki on valmista ja paasee saunaan. On se mukava. Yksi mita jaan varmasti kaipaamaan on saunan jalkeen vilvoitteleminen lampimassa tuulessa pimenevassa illassa. Lammin tuuli on jotain tosi hienoa :)
Thursday, June 25, 2009
Kielen oppimisen lyhyt historia :) suurta draamaa
Lahtotaso
Joitain voi kiinnostaa ihan kokemuksena, mita on kielten oppiminen ulkomailla ja miten se on edennyt kohdallani. Kun saavuin tanne, en ymmartanyt paljoakaan. Olen aloittanut kielten opiskelun vasta ylaasteella, koska opiskelin vastaavasti ruotsia ala-asteella. Lisaksi menetin motivaation jo ala-asteella kieltenopiskeluun. Ajattelin, etta hakeudun johonkin tyohon missa ei tarvitse englantia. Ylaasteella en saanut oikeastaan minkaanlaista pohjaa englannin taidolleni ja lukiossa olin viela enemman hukassa. Hapesin ja katsoin kelloa milloin tunti loppuisi. Eihan sita niin kielta opi sitten millaan, kun on jarrut paalla. En kaynyt lukiota sitten loppuun. Tosin se ei johtunut koulu menestyksesta. Mainitsen vain taman siita syysta, etta tiedan, etta lukiossa loppujen lopuksi pitaa oppia aika paljon kielta verrattuna siihen kouluun mita sen jalkeen kavin. Siis pohjat oli tosi huonot. Tahdon talla vain kannustaa ihmisia opiskelemaan kielta.
Pakko oppia
Sitten aloin opiskelemaan kauppatieteita. Enaa ei ollutkaan mahdollista luistaa kielten opiskelusta. Kauppatieteisiin kuluu paljon kielten opiskelua. Luentoja, ryhmatoita ja keskusteluja kaydaan englanniksi. Menin mm. viime kevaana kurssille, joka mielestani piti olla suomeksi.
Sitten puhuttiin vain englantia. Luennoitsija oli viela keksinyt loistavan opetusmuodon. Jokaisen piti esittaa kysymyksia tai ajatuksia hanen kertomistaan ajatuksista omalla vuorollaan. No ma en ymmartany mita se oli puhunu, niin en voinu vastatakaan. Istuin kuitenkin luennon loppuun, mutta oli se helteista. Ymmarsin viimeistaan tassa vaiheessa minun on osattava kieli.
Hyvia kokemuksia
Kielten opiskelu ei kuitenkaan saisi olla vain pakko. Hommat ongelmani suhteen rupesivat rakentumaan parempaan suuntaan, kun aloitin saksan opiskelun. Uskalsin lahtea mukaan kun ajattelin, et muutkaan opiskelijat ei ois niin hyvia. No ma olin varmaan huonoimpia ja oli raskasta opiskella, mutta silti huomasin, et mahan opin. Ja mua ihmetytti, etta ymmarsin jopa mita tunnilla puhuttiin saksaks. Nimittain ylaasteella en ymmartanyt yhtaan englantia tunnilla. Se oli vain eri fiilis ja tulos oli toisenlainen.
Enkkupiiri
Juteltiin kerran poikien kans muuten vaan kielten opiskelusta. Sitten puhuttiin, et olis joku piiri, mis vois opiskella. No sitten me saatiin Lustiigin Katriina vetamaan meille enkkupiiria. Kokoonnuttiin kerran viikossa, jos kerettiin. Aluksi oli tosi vaikeeta, sitten pystyin sanoa jotain ja loppujen lopuksi opin aika paljon jo vuodessa.
Kanadassa
Sitten saavuin tanne Kanadaan ja tuntui, et lahti ihan nollasta. Vaikka tietais sanoja, mutta jos ei tieda miten ne lausutaan niin tyhjan kanssa se kuunteleminen on. Sanojakaan en kylla paljon tienny. Nyt on oppinu perus asioita ilmaisee ja pystyy kaymaan keskusteluja. Pojat sano, etta osaan nyt paljon paljon paremmin, kuin tullessani. Se on kiva kuulla. Itse on vaikea huomata, kun vauhti on niin hidas. Turha on kuitenkaan kuvitella, et paljoa osaan. Kyl ma sen tiian, ku vastaa puhelinmyyjalle, niin kyl se on viel vahan. Mutta sita ku jatkaa ja pitaa aktiivisena kielta, niin se vaan kieli paranee.
Tyytyvaisyys
Opistossa kielten opettaja antoi minulle hyvan neuvon. Ala sure mita, et osaa, vaan oli iloinen siita mita opit. Silloinhan mennaan vain eteenpain. Silloin ei kaikki voimat mene siihen, etta raahaa kaikilla voimilla mukana sanoja mina en osaa. Tyytyvaisyys ei tarkoita sita, et sanois nyt olen tyytytvainen ja lopetan, vaan nyt olen tyytyvainen ja tahdon sen takia jatkaa.
Joitain voi kiinnostaa ihan kokemuksena, mita on kielten oppiminen ulkomailla ja miten se on edennyt kohdallani. Kun saavuin tanne, en ymmartanyt paljoakaan. Olen aloittanut kielten opiskelun vasta ylaasteella, koska opiskelin vastaavasti ruotsia ala-asteella. Lisaksi menetin motivaation jo ala-asteella kieltenopiskeluun. Ajattelin, etta hakeudun johonkin tyohon missa ei tarvitse englantia. Ylaasteella en saanut oikeastaan minkaanlaista pohjaa englannin taidolleni ja lukiossa olin viela enemman hukassa. Hapesin ja katsoin kelloa milloin tunti loppuisi. Eihan sita niin kielta opi sitten millaan, kun on jarrut paalla. En kaynyt lukiota sitten loppuun. Tosin se ei johtunut koulu menestyksesta. Mainitsen vain taman siita syysta, etta tiedan, etta lukiossa loppujen lopuksi pitaa oppia aika paljon kielta verrattuna siihen kouluun mita sen jalkeen kavin. Siis pohjat oli tosi huonot. Tahdon talla vain kannustaa ihmisia opiskelemaan kielta.
Pakko oppia
Sitten aloin opiskelemaan kauppatieteita. Enaa ei ollutkaan mahdollista luistaa kielten opiskelusta. Kauppatieteisiin kuluu paljon kielten opiskelua. Luentoja, ryhmatoita ja keskusteluja kaydaan englanniksi. Menin mm. viime kevaana kurssille, joka mielestani piti olla suomeksi.
Sitten puhuttiin vain englantia. Luennoitsija oli viela keksinyt loistavan opetusmuodon. Jokaisen piti esittaa kysymyksia tai ajatuksia hanen kertomistaan ajatuksista omalla vuorollaan. No ma en ymmartany mita se oli puhunu, niin en voinu vastatakaan. Istuin kuitenkin luennon loppuun, mutta oli se helteista. Ymmarsin viimeistaan tassa vaiheessa minun on osattava kieli.
Hyvia kokemuksia
Kielten opiskelu ei kuitenkaan saisi olla vain pakko. Hommat ongelmani suhteen rupesivat rakentumaan parempaan suuntaan, kun aloitin saksan opiskelun. Uskalsin lahtea mukaan kun ajattelin, et muutkaan opiskelijat ei ois niin hyvia. No ma olin varmaan huonoimpia ja oli raskasta opiskella, mutta silti huomasin, et mahan opin. Ja mua ihmetytti, etta ymmarsin jopa mita tunnilla puhuttiin saksaks. Nimittain ylaasteella en ymmartanyt yhtaan englantia tunnilla. Se oli vain eri fiilis ja tulos oli toisenlainen.
Enkkupiiri
Juteltiin kerran poikien kans muuten vaan kielten opiskelusta. Sitten puhuttiin, et olis joku piiri, mis vois opiskella. No sitten me saatiin Lustiigin Katriina vetamaan meille enkkupiiria. Kokoonnuttiin kerran viikossa, jos kerettiin. Aluksi oli tosi vaikeeta, sitten pystyin sanoa jotain ja loppujen lopuksi opin aika paljon jo vuodessa.
Kanadassa
Sitten saavuin tanne Kanadaan ja tuntui, et lahti ihan nollasta. Vaikka tietais sanoja, mutta jos ei tieda miten ne lausutaan niin tyhjan kanssa se kuunteleminen on. Sanojakaan en kylla paljon tienny. Nyt on oppinu perus asioita ilmaisee ja pystyy kaymaan keskusteluja. Pojat sano, etta osaan nyt paljon paljon paremmin, kuin tullessani. Se on kiva kuulla. Itse on vaikea huomata, kun vauhti on niin hidas. Turha on kuitenkaan kuvitella, et paljoa osaan. Kyl ma sen tiian, ku vastaa puhelinmyyjalle, niin kyl se on viel vahan. Mutta sita ku jatkaa ja pitaa aktiivisena kielta, niin se vaan kieli paranee.
Tyytyvaisyys
Opistossa kielten opettaja antoi minulle hyvan neuvon. Ala sure mita, et osaa, vaan oli iloinen siita mita opit. Silloinhan mennaan vain eteenpain. Silloin ei kaikki voimat mene siihen, etta raahaa kaikilla voimilla mukana sanoja mina en osaa. Tyytyvaisyys ei tarkoita sita, et sanois nyt olen tyytytvainen ja lopetan, vaan nyt olen tyytyvainen ja tahdon sen takia jatkaa.
Tuntematon mies
Tanaan vahan pelastyin, kun pihaan ajoi auto, josta nousi tuntematon mies. Sen mukana oli Chef Lustigeiden koira, joka oli karannut ja ollu varmaan yli paivan hukassa. Tervehdin miesta, kerroin etta olen Suomesta, en ymmarra hyvin englantia ja ettei Lustigin perhe ole kotona. Se oli kai vahan vihainen. Se sano jotain kaulaketjusta (chain) ja ei enaa lisaa (any more). Silla oli kaks jakoavainta kadessa, se oli laittanut Chefin kaulan ymparille uuden metallisen ketjun ja sitten se pultas koiran kiinni pultilla siihen ketjuun, joka oli puussa kiinni. Sen saa irti, mutta mies tarkoitti kai, etta koira pysyy siina. Sanoin sille anteeksi ja sanoin, etta jos se kirjoittais viestin, jos sil ois jotain tarkeaa sanottavaa Lustigeille. No se kirjoitti vaan tsekkaa punkit koirasta ja oman nimensa. Vahan huvitti.
Se ei kylla huvita enaa yhtaan, jos se tuo uudestaan sen koiran takas. Chef ei nimittain viihy siina ketjussa, vaan rupee uliseen. Toivottavasti asiaan loytyy ratkaisu.
Se ei kylla huvita enaa yhtaan, jos se tuo uudestaan sen koiran takas. Chef ei nimittain viihy siina ketjussa, vaan rupee uliseen. Toivottavasti asiaan loytyy ratkaisu.
Wednesday, June 24, 2009
Voitto
Taas yksi hiiri vahemman. Voiko enaa paiva paremmin alkaa, kuin etta hiiri napsahtaa hiirenloukkuun, jossa mukavasti lukee Victor eli voitto. Kuvaamisessa olen siirtynyt myos uusille urille. Olen kuvannut rautaromua. Ennen olisin ajatellut sen turhan paivaiseksi, mutta esimerkiksi ensin ruostuneessa ja sitten totaalisesti heina-maapalossa kuolleen auton pelti on taynna mita ihmeellisimpia kuvioita tai lava-auto jostain historian takaa. Toisaalta myos aiheet kesa, jota mielestani kuvaa aika hyvin tuulessa heiluva ruoho ilta-auringossa tuo varmasti muistot kesasta myos talvella voimakkaasti mieleen.
Eli tassa on palaneesta autosta tulen ja ruosteen kirjailemaa peltia vahan malliksi, kun ruvetaan tyostaa kuvaa makro-objektiivilla saadan varsin hienoja kuvia.
Yritan kuumeisesti suunnitella reissua Kalliovuorille ja sinne pain. Riippuu vahan kuinka nopeasti luottokortti lentaa, vai paaseko muiden kyydeilla. maps.google.com voi loytaa jopa aika hienoja kuvia kalliovuorilta. Pirtaa vain reitin ja kattoo vahan ennakkoon, mita tuleman pitaa. Siina rupee jo vahan haluttaa lahtee liikkeelle.
Thursday, June 18, 2009
Kommentit
Vanhempiakin artikkeleja saa kommentoida, silla ajattelin tulostaa taman blogin itselleni muistokirjaksi. Kiitos kommenteista. Nyt pitaa menna ripustaa pyykit.
Juhannus
Taalla ei vieteta juhannusta. Hyvaa juhannusta kuitenkin Suomeen. Olen kuitenkin leirilla taalla Juhannuksena, et on varmaan mukavaa.
Maatilalla
Toi koira joka on tos kuvassa oli vahan paasta vialla. Aina ku yritti lahtee liikkeelle mopolla, se rupes puree mopon etukumia. En tiia mita se oikein ajatteli?
Maatilalla oli paljon lampaita. Oli huvittavaa seurata, kun Peter matki lampaita vaikka kuinka kaun ja ne vastas aina baa a baa a. Ei kyl oikeen ois voinu erottaa kumpi siella maakii lammas vai Peter
Taa on iso lammaskoira. Oiskohan lajinimi ollu joku mountain shepherd.
Maatilalla oli muutenkin mukava kaya. Pelattiin pelia, jossa kaks kaveria yrittaa jattaa trampoliinin paalla hyppivia tyyppeja pallolla heittaen paastakseen itse trampoliinille. Pallolla piti osua samalla heitolla ensin trampoliinilla olevaan ihmiseen ja viela sen jalkeen saman heiton piti osua trampoliiniin. Siina tuli kyl tosi hiki, ku oli niin kuuma ilma muutenkin. Kavin itse kaks kertaa pulahtamassa lammessa. Peter ja talon poika kavivat varmaan yli kymmenen kertaa. Ma en kylla ymmartanyt, miksi pojat olivat minuutin maatilan pihassa edellisen reissun jalkeen ja lahtivat sitten uudestaan uimaan. Vesi oli muuten tosi lammin ja niin ollen mukava.
Kuvia ja niiden selityksia 1
1. kuvassa hajotan, jonkun pikkusen polkupyoraa. En onnistunu. Kukkarolle mukavampi vaihtoehto.
2. kuvassa on kadenvaanto Leilan (Jussin vaimo) ja Henrin valilla. Kaikki lahti siita, etta Peter 11v ja Karl vajaa 16v. kilpailivat kumpi vetaa enemman vatsoja. Peter voitti sen kilpailun. Ja kun Karl ei parjannyt siina piti siirtya seuraaviin lajeihin. Lopulta Karl vaansi katta Leilan kanssa matolla vasemmalla ja oikealla kadella vuorotellen ja kun havisi molemmilla sama piti uusia poydan aaressa, mutta asia ei parantunut. (Kuvassa Henri ei Karl)
3. Kuvassa perinteinen hetki paistetaan pihan nuotiolla makkaraa. Monesti taal sen jalkeen paistetaan myos marc medaleja eli sama aisa kuin Vaiski vaahtokarkit.
4. Karl korjaa ruohonleikkuria
5. Henri soittaa Marialle (tyttoystava)
2. kuvassa on kadenvaanto Leilan (Jussin vaimo) ja Henrin valilla. Kaikki lahti siita, etta Peter 11v ja Karl vajaa 16v. kilpailivat kumpi vetaa enemman vatsoja. Peter voitti sen kilpailun. Ja kun Karl ei parjannyt siina piti siirtya seuraaviin lajeihin. Lopulta Karl vaansi katta Leilan kanssa matolla vasemmalla ja oikealla kadella vuorotellen ja kun havisi molemmilla sama piti uusia poydan aaressa, mutta asia ei parantunut. (Kuvassa Henri ei Karl)
3. Kuvassa perinteinen hetki paistetaan pihan nuotiolla makkaraa. Monesti taal sen jalkeen paistetaan myos marc medaleja eli sama aisa kuin Vaiski vaahtokarkit.
4. Karl korjaa ruohonleikkuria
5. Henri soittaa Marialle (tyttoystava)
Wednesday, June 17, 2009
crokinole
Jos jotain kinnostaa hyva "lautapeli", jonka voisi vaikka itse tehda, niin crokinole olisi yksi varteenotettava vaihtoehto. En ole ainakaan itse pelannut pelia Suomessa. Kanadassa se taitaa olla aika yleinen. Kuluu sarjaan korona ja muut sellaiset. On kylla ihan erilainen peli kuin korona. Kay katsomassa linkki http://www.crokinole.com/, jos ja kun olet kiinnostunut pelista.
Pelasin sita eilen ensimmaista kertaa. Oli ihan mukavaa. Uskon, etta peli muuttuu todella hyvaksi, kun pelaa enemman ja on tasainen vastustaja. Pelissa nimittain vaaditaan sorminapparyytta (ei tarvitse keppeja), tarkkuutta ja taktikointiakin.
Pelin saannot ovat yksinkertaiset. Opin ne ekan pelin aikana. Eli yksinkertaisuudessaan. Kaksi pelaajaa ja kummallakin on yhta monta kiekkoa, joita ammutaan vuorotellen sormella oman neljannessektorin ulommalta viivalta kohti keskustaa tai minne ne haluaakaan sijoittaa. Seuraavan pelaajan on aina osuttava edellisen pelaajan kiekkoon, jos edellisen pelaajan kiekko on pelialueella. Jos pelaaja ei osu edellisen pelaajan kiekkoon pelialueella poistetaan hanen oma kiekkonsa pelialueen ulkopuolella olevaan ranniin(tama tekee pelista haastavan). Pelilaudan keskella on kuoppa (pystysuorat reunat), jos saa sinne kiekon on se 20p. arvoinen. Kiekko nostetaan pois syvennyksesta sen jalkeen, jos on saanut sen siihen(pista talteen, etta muistat, sen olevan se 20p.)(muilta pelialueen paikoista ei nosteta syrjaan pelin aikana, paitsi myohemmin sanon lisaa..) Syvennyksen jalkeisesta alueella olevasta kiekosta saa 15p. seuraavasta 10 ja viimeisesta 5p. On kuitenkin muistettava, etta pisteet lasketaan vasta sitten, kun kaikki kiekot on ammuttu ja vain toinen saa pisteita yhdesta erasta. Eli paremman pelaajan pisteet-huonomman pelaajan pisteet= ne pisteet, jota parempi pelaaja saa pisteita erasta. (laskemista siis voi pisteen laskun yhteydessa helpottaa poistamalla kentalta pelaajien samanarvoiset kiekot). Pelia pelataan niin kauan, etta jompikumpi saa 100 tai yli 100p. Viela lisatarkennus pelialueeseen eli pelialue on kauipana keskustaa kiertava keha. Jos jommankumman pelaajan kiekko osuu talle viivalle tai ylittaa sen(vaikka palaisikin kentalle), poistetaan se ranniin, eika siita saa pisteita. Lisaksi 15p. alueen ulkoreunalla on keppeja tai paallystettyja ruuveja (ei ruuvin kierteita haittaamassa pelia), mitka hankaloittavat pelaamista tuntuvasti.
Joo ei ole helppoa saantojen kirjoittaminen, mutta kysykaa, jos ootte kiinnostuneita. Me pelattiin sillein, et oli 11 kiekkoa molemmilla.
Toivon, kun palaan Suomeen siella olisi enemman crokinoleja, jotta voisin ottaa matseja. Itse olen aika pelihullu ja tykkaan kokeilla uusia peleja. Tassa pelissa on haastetta ja kehittya voi vaikka kuinka paljon eli hyva peli. Kunnon taisteluja. Mika on parempaa, kuin voittaa kaveri tasaisen pelin jalkeen :)
Eli nyt on mahdollista kommentoida ilman rekistorointia
Eli mulla oli vaarat asetukset. Kommentoikaa, kysykaa..!
Monday, June 15, 2009
Kangastuksia Kanadassa
Onko ensimmaisessa kuvassa sinun mielestasi mitaan erikoista?
Ainakaan itse en ole nahnyt moista koskaan ennen luonnossa tai havainnut ilmiota, joka nakyy kuvassa. Asiaa ei tosin voi huomata ilman selitysta. Kamerassa moista ilmiota kaytetaan kokoajan hyvaksi. Eli puhutaan aukoista eli pienesta reijista. Eli kuva on otettu jostain seittemasta metrin etaisyydelta suhteessa kuvassa nakyvaan punaiseen isoja valkoisia palloja sisaltavaan oisko maatalouskoneen yhteen osaan. Joka tapauksessa pallot nayttivat sita isommilta, mita kauemmas niista meni. Niiden maara samalla vaheni. Eli oikeasti tuossa maatalouskoneessa oli pienen pienia reikia. Ehka alle 2mm ja kun seisoi vaikka kymmenen metrin paassa reiat nayttivat kymmen senttisilta palloilta. Eli syntyi ilmio missa pienesta reiasta valo leikkaa ristiin heijastaen kuvan vaarten pain (koska nakyy vain valkoisia ympyroita, niin ei voi huomata kuvan kaantymista.
No sitten toinen kuva. Kysymys insinooreille. Miksi lampaan silmien pupilli on muuttunut siniseksi salamalla kuvattaessa, vaikka ihmisen silmat muuttuvat vastaavassa tilanteessa punaisiksi?
Saturday, June 13, 2009
Hiiria repussa, laukussa ja joka paikassa
Jotain vilahti lattialla. Kun olen yksin kotona rapina ei rauhotu. Avaan kamerarepun hiiri hyppaa esiin. Aahrg. Lahietaisyydelta iljettava otus janopea kuin mika.
Mutta taalla on nerokas hiiriloukku. Ei tarvitse hiirien lisaksi pyydystaa omia sormia. On vain pala muovia vastustamaton haju ja liimaa. Hiirilla ei ole mahdollisuuksia. Nuijanukutus on varmuus, kun kerran on joutunut satimeen
Kaksi koiraa
Buffalo palaa naapurista.
Perheessa, jossa asun, on kaksi koiraa. Koirat ovat molemmat uroksia. Se aiheuttaa valilla niitten valilla tappelua. Kun astuu pihalle molemmat koirat haluavat, etta vain ainoastaa sita yksin silitetaan. Antavat tassua, nuolevat ja hyppivat paalle. Pimeessa on varsinkin haastavaa silittaa molempaa koiraa sammaan aikaan, ku ei naa sit yhtaan mitaan. Kun lahtee kavelemaan pihasta koirat lahtevat heti mukaan. Juoksevat kuin hullut pikkulintujen perassa ja melkein saavat kiinnikin ne.
Toisen koiran nimi on Buffalo. Se kay lisaksi morjestamassa laheisen maatilan naaras koiria. Sitten se pitaa hakea autolla naapurista. Ja rapasine tassuineen auton takapenkille istumaan. Niin. Voihan jaljet pyyhkia.
Funday
eli viimeinen kuva on kananmunanheitosta, jos pienesta kuvasta saa selvaa. Tasta mentiin viela aika paljon kauemmaksi parista.
Taal oli kirkon Funday. Se ei ollu ihan myyjaiset, vaan sellainen, et oli eri tapahtumapisteita. Ensin kun sinne mentiin ostettiin lippuja, joilla sitten maksettiin eri pisteilla. Funday oli todella hauska ja tapahtumapisteet mukavia. Kuvasin siel aika paljon, mutta en osallistunu hirveen moneen pisteeseen. Yks mihin osallistuin oli sellainen, et oli kahen litran limsapulloja maassa ja sitten piti heittaa sellaisia kumirenkaita pullonsuun ymparille, jos onnistui sai pullon omaksi. Itse yritin aika monta kertaa, ilman tulosta. Lopulta ulkoistin homman ja pulloja rupes tulee.
Oli hevosenkenganheitto turnaus, pommpulinnaa, ammuntaa, pylvaaseen kiipeemista, golf(ei oikee), vedenkuljetusviesti vuotavilla ampareilla ja sitten oli mm. kananmunan heittoa, jossa syoteltiin heittamalla pareittain toisille kananmunaa ja ainakun sai kopin piti lisata valimatkaa. Taitavimmat kaverit heitti jo melkoisen matkan takaa. Kananmuna piti kopata kiinni hirvealla joustolla kasia taaksepain viemalla, koska muuten... Niin joskus on ollu kans mutalentopalloa. Laheinen oja on taytetty vedella, et sillei, et kyl Kanadan poikaki osaa, jos Suomessa on suofutista ja eukonkantoo.
Grad
Ensimmaisessa kuvassa nakyy huonosti thunderbird. Se oli kyl hieno. En saanu vaalennettua sita ohjelmalla, mika minulla on taalla kaytossa. Toisessa kuvassa puhuva vanha mies oli varmaan kylan vanhin. Oli vaikeaa meno. Piti molemmista kainaloista kantaa. Vihdoin paas puhumaan Holy...................
Grad tarkoittaa valmistujaisjuhlaa. Olin perjantaina Lustigin Henrin valmistujaisjuhlassa. Han valmistui Highschoolista. Juhla oli aikalailla erillainen kuin Suomessa. Siella soi kovalla musiikki ja sitten seinan takaa alkoi ilmestya omalla vuorollaan valmistuneita oppilaita. Yleensa tytto poika pareittain, (paitsi meikalaiset pojat 9). Kaikki oppilaat kuvattiin vahan Thunderbird auton edessa ja sitten he jatkoivat matkaa lavalle punaista mattoa pitkin kavellen valokeilan saattelemana. Juhlaan oli panostettu paljon ja se oli vahan niinkuin kylan yhteinen tapahtuma. Toinen merkittava ero "henkilopalvonnan"lisaksi suomalaiseen valmistujaisjuhlaan oli runsas yhteisten muistojen muisteleminen, mika mielestani oli mukava asia. Tosin koulu oli varsin pieni, etta se oli mahdollista(ja sama luokka monta vuotta). Mutta oli mielenkiintoista nahda miten erilailla juttuja voi tehda. Sen jalkeen oli Ry:lla oma tapahtuma. Se oli mielestani hyva. Sen verran maalliset oli juhlat, mut niin kai ne on nykyaan Suomessakin.
Subscribe to:
Posts (Atom)