Enaa muutama paiva

Lauantaina tosiaan lahtee lento ja nyt on jo keskiviikko.

Olen ollu taalla kolmekuukautta, mutta nahnyt vain pienen osan Kanadaa pinta-alaltaan maailman toiseksi suurinta valtiota. Eli juttuni ovat olleet vain yksi nakokulma Kanadaan ja omia kokemuksiani. Niinkuin Suomessakin on loppujen lopuksi hyvin erilaisia elinymparistoja, niin viela enemman taalla.

Lopettelen piakkoin blogini kunnes paasen Suomeen ja saan taman kopioitua johonkin kansioon muistoksi. Olen tykannyt ihan kirjoittaa tata ja aikaakin se on vienyt, mika on ollut se rajoittava tekija. Nettia tuli varsinkin alkuaikoina taalla kaytettya paljon ja oli varsin vaikea esim. facebookin kanssa vasata tata, jos oli monta keskustelua paalla samaan aikaan.

Kuvista mainiten, niita minulta loytyy paljon enemman kuin tassa blogissa on ollu ja parempiakin. Tervetuloa katsomaan kampalleni joskus niita, kunhan olen saanut niista jonkilaisen jarjestyksen ja slideshowt valmiiks. On varsin arsyttavaa nayttaa nimittain kuvia, joita on monta samasta tilanteesta ja suurin osa surkeita. Melkoinen maara tuli kuvattua. Tama oli silta osin antoisaa. Laajenti repertuaaria ja nakemystakin. Tosin tykkaan enemman Suomen luonnosta kuvauskohteena kuin takalaisesta preeriasta, joka on pidemman paalle varsin samanlainen aina. Pienta kumpua ja isompaaki loytyy, mutta puita erittain vahan, joita ei olisi istutettu(taa seutu missa ma elan). Eli taivas on erittain suuri. Samaa voi varmaan kokea Lapissa Suomessa tai viela enemman, vaikka Kilpisjarvi Halti valilla mika on kylla erittain vaikuttava reitti.

Enkku on nyt saatu aluilleen. Ja sita olisi tarkoitus pitaa ylla Suomessa. Ainakin itse toivoisin, etta meidan enkkukerho jatkuisi, voin suositella muillekin tallaisten kerhojen perustamista. Alku on vaikea ja vahan noloki, mutta sitten se muuttuu harrastukseksi niinkuin muutkin. Tosin Katriina meian kerhon vetaja on nytten Afrikassa, et taidetaan tan jalkeen opiia vaan uusia virheita. Ma en pistas pahaks vaikka tulis treenattua useamminku kerran viikossa, mutta aika vaan aina juoksee alta. Tosin nyt kaynnistyy englannin kielen kurssit munki osalta koulussa ja kun katsoin opetussuunnitelmaa niin taitaa olla mahdollista sittenkin suorittaa toi koulu maaraajassa. Yliopistossa odottaa uudet linjavaihtoehdot ja uudistukset, mitka ainakin nain uutta keskeneraista opinto-opasta vilkaistaessa nayttivat mukavilta.

Mutta nahaan Suomessa. Kotiin on mukava palata uutta kokeneena. Miten perus elama maistuukaan Suomessa. Ainakin nyt on jo vesikielella oottamassa.