Enaa muutama paiva

Lauantaina tosiaan lahtee lento ja nyt on jo keskiviikko.

Olen ollu taalla kolmekuukautta, mutta nahnyt vain pienen osan Kanadaa pinta-alaltaan maailman toiseksi suurinta valtiota. Eli juttuni ovat olleet vain yksi nakokulma Kanadaan ja omia kokemuksiani. Niinkuin Suomessakin on loppujen lopuksi hyvin erilaisia elinymparistoja, niin viela enemman taalla.

Lopettelen piakkoin blogini kunnes paasen Suomeen ja saan taman kopioitua johonkin kansioon muistoksi. Olen tykannyt ihan kirjoittaa tata ja aikaakin se on vienyt, mika on ollut se rajoittava tekija. Nettia tuli varsinkin alkuaikoina taalla kaytettya paljon ja oli varsin vaikea esim. facebookin kanssa vasata tata, jos oli monta keskustelua paalla samaan aikaan.

Kuvista mainiten, niita minulta loytyy paljon enemman kuin tassa blogissa on ollu ja parempiakin. Tervetuloa katsomaan kampalleni joskus niita, kunhan olen saanut niista jonkilaisen jarjestyksen ja slideshowt valmiiks. On varsin arsyttavaa nayttaa nimittain kuvia, joita on monta samasta tilanteesta ja suurin osa surkeita. Melkoinen maara tuli kuvattua. Tama oli silta osin antoisaa. Laajenti repertuaaria ja nakemystakin. Tosin tykkaan enemman Suomen luonnosta kuvauskohteena kuin takalaisesta preeriasta, joka on pidemman paalle varsin samanlainen aina. Pienta kumpua ja isompaaki loytyy, mutta puita erittain vahan, joita ei olisi istutettu(taa seutu missa ma elan). Eli taivas on erittain suuri. Samaa voi varmaan kokea Lapissa Suomessa tai viela enemman, vaikka Kilpisjarvi Halti valilla mika on kylla erittain vaikuttava reitti.

Enkku on nyt saatu aluilleen. Ja sita olisi tarkoitus pitaa ylla Suomessa. Ainakin itse toivoisin, etta meidan enkkukerho jatkuisi, voin suositella muillekin tallaisten kerhojen perustamista. Alku on vaikea ja vahan noloki, mutta sitten se muuttuu harrastukseksi niinkuin muutkin. Tosin Katriina meian kerhon vetaja on nytten Afrikassa, et taidetaan tan jalkeen opiia vaan uusia virheita. Ma en pistas pahaks vaikka tulis treenattua useamminku kerran viikossa, mutta aika vaan aina juoksee alta. Tosin nyt kaynnistyy englannin kielen kurssit munki osalta koulussa ja kun katsoin opetussuunnitelmaa niin taitaa olla mahdollista sittenkin suorittaa toi koulu maaraajassa. Yliopistossa odottaa uudet linjavaihtoehdot ja uudistukset, mitka ainakin nain uutta keskeneraista opinto-opasta vilkaistaessa nayttivat mukavilta.

Mutta nahaan Suomessa. Kotiin on mukava palata uutta kokeneena. Miten perus elama maistuukaan Suomessa. Ainakin nyt on jo vesikielella oottamassa.

Kuvia lisatty muutamaan vanhempaan juttuun

Mahdollisuus kuvien laittamiseen oli jonkun aikaa katkolla. Kuvien yhteyteen on lisatty myos uudet kuvatekstit.

Peterin tukka lahti vahan kerralla. Lopulta hanesta tuli kalju. Kohta han tayttaa 12v.

Milloin Kuopioon

Kuopioon saavun 2.9. Oon pari paivaa. Sitten varmaan pyorahdan takaisin Vantaalla. Siel jonkin aikaa ja sitten taas takaisin Kuopioon. Koulun alusta ei ole tietoa. Paaaineeni kursseja ei ole viela paassyt valitsemaan.

Palaan 29.8 Suomeen

Eli tassa on enaa ku sellaset 10 pv. odotettavaa. On kyl ihan lahto fiiliksissa ja tuntuu, et vois lahtee heti. On viel vahan aikaa taal niin tuntuu viel paremmalta palata.

Se on taas uusi jakso Kuopiossa edessa. Niin moni asia on taas muuttunu. Jos kolmas talvi Kuopiossa on yhta mukava, kuin kaksi edellista, niin ei kai sita voi muutaku hymyilla.

Voin sanoa, et kolme kuukautta taalla on tuntunu aika pitkalta ajalta. Hyvia kokemuksia ja oppia elamaan. Ei kai sita joiltain osin ihan samalaisena palaa Suomeen kuin lahtiessa. Joissain asioissa ehka kasvaa vahan. Englantia oon nollatasoon verrattuna oppinu paljon. En oo todellakaan mikaan hyva englannis palatessani taalta. Sanavasto ei kartu niin hirveesti arkipuheessa. Sita on turha odottaa, et taalta tulis kielen oppinu mies, mutta alkuun on paassy. On hienoa hankkia sellaisia taitoja joihin ei oikeasti edes osannut kunnolla uskoa. Taala on huomannu kans sen, et kielen oppiminen sille tasolle, et ymmartaa vitsit ja muut on ehk aika pitka prosessi. Tulee tietysti muistaa, et taa on vaan kolme kuukautta. Vaihtoon lahteminen jossain vaiheessa vois jelpata aika paljon viela eteenpain.

Palasin takaisin Lustigeille

Pojat on vahan juonu limsaa(Derekin kampalta). Pohjoisamerikkalaiset osaa tan pinojen pystyttelyn. Naa varmaan lahtee palautukseen, mutta moni asia jaa muistoksi jalkipolville. Se on monessa asiassa ihan kaunistakin. Jos joku haluais tosi vanhoja autoja tai radioita niita on Pohjois-Amerikka pullollaan.


Taa oli niin legendaarista, ku sain tan aidan kiinni ensimmaisen kerran. Derek suhtautui huumorilla, niinkuin muutenkin, vaikkei oikein sujunu.


Viimeinen viikko Derekin maatilalla jelppaamassa meni piikkilanka-aitaa tehdessa. Kovaa hommaa sekin, ku sita tehaan melkein kilometri. Hieno kokemus oli siina sivussa ajaa makisella pellolla lava-autoa. Se oli V8 ja valilla tuli vahan luisussakin. Hyvin se lahti, ku paino kaasua. Pelto tai sellainen ruohikko oli valilla aika kivinen ja siel oli kuoppia. Valilla auto saattoi pompata aika mukavasti, niin et paa kavi melkein katossa.



Tassa se loistava lava-auto 30 vuoden takaa. Yhen kerran jai kiinniki ku sattui oleen kaks kuoppaa renkaitten alla just, ku ajattelin pysahtyy. Toisena paivana tuli kiire lahtee pellolta pois, ettei taa auto ois jaany sinne.

Yhtena paivana kavi onnettomuus, kun traktorin perassa oleva paalutus kone kaatui. Liian jyrkka sivuttais maki. Olin hetkee aikaisemmin juuri siina kohdassa pitamassa paalua, mihin se kaatui. Onneksi huomasin, ku se rupes kaatumaan ja kerkesin hyvin vaistaa. Paalutus koneen rauta-aisa vaantyi ja kesti hetken aika ku se saatiin taas jalkeille tunkin ja vasaran avulla. Lauantaina oltiin sitten Derekin kans vaeltamassa ja sain kuvattua muutamaan otteeseen kauriita. Kuvasin myos isoa laaksoa, jonka kautta vaelsimme. Pilvet olivat hienot ja kun taal on puut harvassa, niin maailma todella nayttaa suuremmalta. Tulee sellaisia meri kokemuksia. Toisaalta se on hienoa, mut en koe olevani niissa maisemissa kotona, niin kuin Suomen maisemissa.


Kuvassa Derek. Alapuolella vattuja, joita ei nay kuvassa. Hyvia. Myos Saskatoonberryja (berry=marja aitille tiedoks. Kasvaa vain Saskatchewanissa luonnonvaraisena pensaissa, mustikkaa isompi musta marja, joka on eri makuinen kuin mustikka, paljon makeampi iskalle tiedoks :)


Paasin kuvaamaan myos, kun pieni musta kissa soi iltapalaksi hiiren. Saunottiin kans aika useasti ulkosaunoissa, joihin keskimaarin mahtu 9 henkee. Saunoihin loytaminen niin pilkkopimeassa "kuin vain voi olla oli melkosta". Ei vaan nahny. Vain ihan jotain epamaaraista. Ei nahny oikein oliko puu edessa vai ei. Kadet haparoivat eteenpain ja askel kulki hitaasti. Kokoajan odotti tormaavansa puuhun. Siina ois ollu infrapunakameralle kuvattavaa. Yhteen saunaan ei oltu viela tuotu lamppua, niin ma etsin epatoivoisesti ovea seinan vaarasta kohdasta, kun olin ollut nakevani, et siina se on. Vieressa oleva kanadalainen saattoi vahan nauraa.

toinenki viikko maatilalla jelppaamassa

Tassa on Harley Doriksen veli. Lepposa aija ja oisko sellanen 140 lehmaa karjassa.

Kovaa tyota tuoko nostetaan vanhatalo ratapollitolppien varaan. Siinahan se viikko melkein vierahti. Uus kokemus mulle tollanen raksa homma. Mukavaa on ollu, mut kunto meinas kylla loppuu kesken. Sai siina muutaman kerran nostaa ja laskea sita taloa jackilla eli tunkilla. Tosin sita ennen piti saada ne ratapollit sinne maan alle. Muutama mittausvirhe tuotti lisatoita. Mut oon tykanny kokemuksesta. Sateisina paivina jattilaisen kumisaappaat paalla Paavo nostaa viimeisilla voimilla ratapolleja hymy naamalla. Mukava teha joskus kunnolla hommia. Varsinkin, jos ei tarvis herata 6.30 ja osais nukkua paremmin kylmassa alakerrassa.



What a hause! Mika talo! Kylla on hyva ihastella kattensa toita. Melkonen maara tuli vanhaa seinaa, kattoa ja lattiaa pois.


Taitaa olla Fordin Henryn ensimmaisia prototyyppeja traktorista. Tais olla vuodelta 1948.

Nii siita leirista. Matka leirille oli sellainen, et ensinnakin, ku paasin kyytini luo auton pakkaamisessa meni aika paljon aikaa. Siina yks hauska kaveri ampui auton ikkunan rikki, niin piti seki siivota ja viritella ressua V8 lava-auton paalle, ku oli sadetta luvannu. Oltiin siis myohassa. Pojat luotti navigaattoriin ja helpon ja suoran highway:n sijasta se valitsi vaikean ja pitkan reitin. Yolla puolen tunnin sisaan tuli nelja lehmaa tiella vastaan, joita juoksutettiin tootti pohjassa vahan matkaa tieta pitkin ja tuli viela kaks peuraa. Toisen kohalla piti vahan jarruttaaki. Ei tainnu olla yhtaan suunnistajaa autossa oli sellasta. Leiri ei ollu ihan samassa paikassa, ku ennen joten nukuttiin autossa, ku ei loydetty yolla enaa paikkaa.

Sitten yks paiva kaytiin syomassa leirilta kylalla Martinin kans (niiden kyydis). Se sano, et ei oo oikein koskaan tykanny ajaa sita lava-autoo. Eika ihme ku siina oli kumi puhki. Sitten ne pultit oli niin lujassa kiinni, ettei niita saanu kukaan pois normaali valineilla joten auto hinattiin lavalle ja sen oli tarkoitus menna korjaamolle. Ilmeisesti sita ei kuitenkaan sitten tarvittu. Muuten leiri oli sateinen ainakin yks paiva. Paasin pelaa lentopalloa ja fudista ja oli mukavaa.





Viimeisessa pelissa kentalle mahtu kaikki halukkaat, joten poikien puolella iskettiin jo kahdessa kerroksessa.


Leirilta voi mainita, et se tosiaan on ihan eri leiri kulttuuri taalla. Sahkogrillit mukaan ja sitten leirinta alueelle missa on suihkut ja vaatteidenpesu mahdolisuus. Rikkaiden asuntoautojen seinat voi levittaa viela siivekkeiksi, kun leiriytyy. Leirielama on kai kuitenkin aika suosittua, mutta erilaista. Sanotaanko, et tan leirin maisemat ei ollu kuvauksellisia. Tiheaa metsaa vain. Yolla tosin kavi karhu leirissa, et siinahan sita ois ollu...

Maatilalla jelppaamassa

Niin tanne ei tuu nyt viikkoon uutta tekstia, kun olen maatilalla auttamassa yhta poikaa. Viikolopun leiri oli tapahtumarikas ja kerron siita viela myohemmin lisaa.