Jee paasin leirille

Sain siis kyydin ja matkaan lahetaan tanaan lava-autolla.

Autokkaa

On ollu blogissa nyt hiljasta mun osalta, ku ei oo ollu paljon mahdollisuuksia kirjoitella. Netti on reistaillu ja ma oon ollu Outlookin kylalla ja siel ei oo nettia mun kaytos. Taal on ollu kunnon epaonnen aalto. Lustigeiden autot on huonossa kunnossa. Oon Karl:n kans kulkenu mm. autolla, joka kulkee vain ykkos vaihteella, jarrut hankaa ja vilkku ei toimi, mista rapsahti ilmeisesti 280 dollarin lasku Karl:lle :( Pitka on matka, kun auto kulkee hitaammin kuin mopo.

Nyt ois tiedossa vkl:na nuorten leiri, mika sijaitsee 500km pohjoiseen, missa on metsaa ja jarvia. Kamera on lahdossa mukaan. Pitas taas vaan saada kyyti. Jaany vahan viime tippaan. Kyl harmittaa jos en paase, ku melkoinen maara evasta ostettu, leirilla on yleensa hauskaa ja paasee pelaa peleja. Taal ei nimittain harrasteta laheskaan niin paljon urheilua, kuin mita ma oon tottunu melkein joka paiva Kupios harrastaa. Puitten pilkkomiseen se on jaany.

Kuukaus jaljella reissua. Kyllahan toi aika kuluu. Tuntuu, ettei enaa samaan tahtiin oo kieli kehittyny ja jotku typerat virheet on jaany paalle. Alkuhan on nopeaa, koska se on aikaisemmin opitun aktivoimista. Nyt pitaa oppia uutta ja sanavaraston koyhyys koskettaa. No mun tavotteet on harvoin alakanttiin. Eipa tuu mieleen milloin oisin ylittany ne.

Kuopio odottaa. Se voi tuntua erittain hienolta, jopa jokainen pyoran polkaisu. Oon niin paljon tykanny asuu Kuopios. Alku syksy on muutenkin niin hienoa. Oon aina tykanny siita. Yleensa on uudet haasteet ja syksyn ilma on raikas. En tieda, mutta alku syksy on aina ollut minulle, ehka jopa enemman kuin kevat. Se johtuu osittain siita, etta olen opiskelija ja uudet haasteet odottavat aina syksyisin. Sitten tana syksyna naen mielestani pitkan tauon jalkeen ystaviani. Paasen puhumaan suomea. On se vaan niin rikas, ku voi heittaa huumoria ja kaikkee. Emma tiia tosin ymmartaako monet mun huumoria muutenkaan edes suomeks :) No nyt ei ois ehka aika viel fiilistella Kuopioon tulolla, mut vahan yli nelja viikkoo menee nopeesti. Se juoksee.

Pihatalkoot ja muuta arkea

Viime vkl:na oli mukava, ku pidettiin pihatalkoot taal Lustigeilla. Melkein kaikki Lustigin pojat oli mukana. Mun hommana oli leikata trimmerilla ruohoa ja kyl ma muutaki tein. Oli kuuma ja ilman paitaa tehtiin hommia. Selkahan siina hommassa palo. Viel ei oo ainakaan joutunu ihorullia kaarimaan, et kai ma selvisin aika pienilla inhimillisilla karsimyksilla.

Karl lahti hakee jaateloo ja kokista kaupasta ja tas on kuva milla varustuksella Karl sinne meni. Matkan varrella kuulemma haisi, niin piti kayttaa hengitysmaskia.





Henri nukahti taysin taoulla. Taisi tehda raskainta hommaa, ku leikkas tylsalla viikatteella heinaa. Tassa Henri heraa, kun pojat huutelee sille.



Lustigin Stanley

Oltiin tossa eilen Saskatoonin kaupungissa ostoksilla. Ostin vahan vaatteita ja tuliaisia. Kaupunki on siina mielessa erikoinen verrattuna, vaikka Suomen kaupunkeihin, etta se rakennettu ihan selkeesti vain autoilijoita varten. Valimatkat kaupoista toisiin on pitkat, koska ne on rakennettu yhteen kerrokseen. Jossakin saattaa joskus naha pyorailijan, mutta on ne harvassa ja kylla jalankulkijoitakin nakee.

Yksi haisunaadan poikanen ammuttu haulikolla. Kuvattu preerian kukkia ja saunan savua, jota kuuset siiviloivat auringon valossa kuin sumua.

Puolivali takana

Jep valilla tekee mieli Suomeen, mutta turhapa sita on kaipailla takaisin. Se ei paranna tilannetta. Turha luulla, et taal asiat huonosti ois, mutta on se niin helppoo elama Suomessa. Ymmartaa niin paljon enemman. Se on sita turvallisuutta. Joskus taalla erehtyy puhuu suomea, ku piti sanoo englanniks, ku ihmiset saattaa vaikuttaa sillein tutuilta, et jostain alitajunnasta se suomi tulee automaatilla.

Saat taalla ei oo ollukaan tosi kuumia niinkuin heinakuussa pitas olla. Vetta tuli tossa viime viikonloppuna kuin saavista kaatamalla. Piti jaada Outlookin kylalle, kun ei ois ollu jarkee lahtee ajaa. Soratiet muuttuu mutasiks ja sitten tullaan kokoajan sivuluisussa, jota ei voi hallita, koska pohja on erilainen kokoajan. Yks poika oliki tehny pienen reissun ojan kautta pellolle ja sielta takaisin tielle.

Reissu

Kavimme reissun Summer Servicessa Wachingtonissa. Matkalla kilometreja tuli ehka noin 4000 km. Pysahtymisineen se tarkoitti ajallisesti pidempaa reissua jo yhteen suuntaan kuin lentokoneella matkustaessa Suomen ja Kanadan valilla. Matkat ajettiin yhtasoittoa Outlookista Vancouveriin, yon jalkeen Longviewiin ja sitten kun lahdimme takaisin taas Outlookkiin. Ihmeen hyvin kestin matkustamisen.

Lahto sekamelska

Matkalle lahdimme 30.6 tiistaina. Lahto oli melkoinen sekamelska. Meidan piti lahtea jo illalla 7-8 valilla lopulta lahdimme puol ykstoista. Eras poika ei ottanut passia mukaan lahtopaikkaan ja sita piti sitten lahtea tuomaan hanen kotoa. Taalla ei nimittain ennen tarvinnut passia USA:n puolelle, jos oli kanadalainen. Meita lahti kaks autollista toinen poikia ja toinen tyttoja yhteensa 15 henkea. Autot olivat siis ihan taynna tavaraa ja kun tarvitsimme kumpaankin autoon kattopoksin ja toisen lainattavan poksin avaimet olivat eraan perheen aidin taskussa tunnin ajomatkan paassa ja sillei, niin oli siina selvittamista, ku piti miettia, et pitasko viela vuokrata isompi auto, et mahtuu kamat kyytiin.

Auto

Automme oli sellainen hyvin varustettu Fordin ehka joku oisko katumaasturi vuosimallia 2009. Siina oli nahkapenkit, peruutuskamera, jota piti tietysti testata vahan isommilla nopeuksilla, paljon automatiikkaa ja videot, joita ei kaytetty. Matka seura oli mukavan lepposa tosin monista vitseista ei ymmartanyt mitaan, mita nyt pojat valilla aina vitsaili mulle. Hauskaa oli myos kun tytoilta loppu heti alkumatkasta bensa. Siina sitten odotettiin 45 minuuttia, et yks auto toi lisaa bensaa.

Boyd matkustaa auton lattialla maaten

Janiakin vasyttaa. Tais nukkua suurimman osan matkasta

Kalliovuorten lapi

Kalliovuoret oli hienot varsinkin alkumatkasta, kun ne alkoivat. Menimme siis ensimmaisen taipaleen Kanadan puolella, jossa Kalliovuoret ovat korkeampia. Rapsin kuvia auton ikkunan takaa melkoisen maaran. Niin mitenka lie lasin takaa onnistuneet yli sadan kilometrin vauhdista.

sinne
takaisin


Vancouver

Saavuimme yon jalkeen illalla Vancouveriin, jossa oli Kanada paiva, kulkue ja ilotulitus, jota seurasi 400 000 ihmista. Tosin kaupungissakin asui 3 milj. ihmista. Olihan se pienempiin kaupunkeihin nahen melkoisen suuri yli 60 kerroksisineen peililasi kerrostaloineen. Siela oli oma kiinalaiskortteli ja voi sanoa, etta niita kiinalaisia oli kaupungissa tosi paljon. En tiia saattoi olla enemmisto ryhma. Yovyimme hotellissa yhden yon ja aamulla kiertelimme jossain satamassa.

nakyma hotellin parvekkeelta

Tassa kaikki muut seurueesta paitsi mina






ilotulituksesta

Summer Service

Sielta sitten Summer Serviceen torstai iltana. Ne kesti oikeestaan perjantai aamusta sunnutai aamuun. Oli mukava olla siela. Ne oli erillaiset kuin Suomen suviseurat vakea ehka enimmillaan yli 1500 henkea. Ne oli sellaisella isolla koululla. Ruoka oli pelkkaa pikaruokaa. Rupes jo allottaa, kun hampurilaisia oli vetanyt jo melkoisen maaran. Puheet tulkattiin suomeksi ja niita saattoi olla kolmekin perajalkeen. Hannisen Tuomas oli yksi puhujista. Sitten oli alutus ja keskustelu aiheesta musiikki, mika oli tosi hyva. Minua huvitti kun siela myytiin arpoja yhessa huoneessa, missa oli myos kirjamyynti ja Togolaisten myyjaistuotteita. Ostin sikalaisen uuden siionilaulut virsikirjan. Taalla ollaan tosi tyytyvaisia uuteen kirjaan, joka on ollut jo tekeilla jo 20 vuotta (tekijanoikeudet). Paljon samoja lauluja, mutta myos joitain joita ei loydy suomalaisesta. Vahemman lauluja siina on. Siina on mm. Tuhansin kielin oi jos voisin laulu ja varmaan paljon muita, joista en tieda. Seurojen ajan oli yli 30 asteen helteet. Illalla oli mahdollisuus pelata lentopalloa koulun kentalla. Yota taalla ollaan muiden kodeissa Summer Servicen ajan, eika siita perita hintaa.

seurasalista\voimistelusalista

Seurojen jalkeen

Kun Summer Servicet loppuivat nuoret keraantyivat yhteen paikkaan pelaamaan lentopalloa ja viettamaan aikaa. Itekki kavin yhen kerran pelaamassa ja ei oikein sujunu, ku ei oo pelannu koko kesana. Siella pelattiin nurmella. Kenttia oli kaks ja oli varauslista ja sai jonottaa pitkaan.

Takaisin

Kahentoista aikaan illalla sitten startattiin ja paahdettiin kohti Outlookkia. Tytot sai sakot matkan varrella, mitka taallapain ei ilmeisesti ole ihan halpoja. Reissun aikana kavimme sitten vaikka kuinka monessa pikaruoka paikassa. Taalla ketjuja taitaa olla pilvin pimein ja pikaruoka kulttuuri voimissaan. Eraassa pikaruokapaikassa vieraillessamme tytot saivat ravintolasta pienen lahjan. Siina oli joku teksti, jotain sellaista, etta tallaista lahjaa, et ole koskaan saanut ja niin edespain. Yks avas sitten sen ja sielta loytyi puupalikka :)

naa on kanadalaisia pannukakkuja joita oli aluks hirvea pino. Ei kyl veda vertoja Suomessa maistamiini.

Oisko se siina taa reissu kuvaus. Ihan vasymys iskee, ku muistelee.