Se oli sitten kai yli 23 tuntia. lento oli myohassa sen 3 kolme tuntia. En ollu lentany, kuin kaks lentoa Suomessa sita ennen. Olihan sita vahan hukassa kielitaidon suhteen, mut hyvin meni. Oli ainakin aikaa vaihtaa konetta. Kylhan ma siel vahan pyorin, niinku hyrra, joka ei tieda pudotako poydalta, vaiko pyoria vai mita. Ainakin se tuli selvaks, et puheen ymmartaminen on tarkea osa elamaa.
Lensin Frankfurtin kautta. Sielta lahettaessa mun viereen tuli istumaan saksalainen hunajakauppias Klaus Moller. Se olikin tosi hyva, ku se auttoi maahantulopapereis ja muissa. Se oli myos aika innokas puhuu englantia. Vahan nauratti kanadalaisia se mun englanti. Ei pahalla.
Viimenen valilasku oli Ottawassa. Siel piti tullissa vahan selvittaa asioita, mul oli onneks kutsukirje mukana ja se auttoi paljon. Siella sitten Ottawassa venattiin seuraavaa lentoa 6 tuntia. Kanadalaiset ei valittanu. Pikemminki niilla oli hauskaa. Smal talk paasi vauhtiin ja taysin tuntemattomat ihmiset rupes keskustelemaan mukavasti. Heittivat lappaa ja sillei. Naytti silta, et voi menna juttelee kenen kaa tahansa. Tuli vahvasti mieleen miksi nain ei ole Suomessa, kun naytti niin mukavalta.
Havetti aika paljon tulla Saskatooniin 3 tuntia myohassa, kun en saanut viestia vastaantulijoille perille. Siita viela tunnin matka perille. Oli niin pimea, etten oikeen tiennyt minne olen tullut. Oli kylla aika janna tunne, ku oli matkustanu niin paljon. Siis valvonut tavallaan yhen yon yli, ku en nukkunu, kun ihan pikkusen lentokoneessa. Alla oli vahan nukuttuja oita muutenkin. Kavereita kavi moikkaamassa ennen lahtoa ja Jirin polttarit.
No comments:
Post a Comment